Mustetta peukaloon.
Eilen meillä soi herätyskello kukkojen kieunnan kanssa yhtä aikaa eli viideltä. Kuudelta olimme jo kävelemässä bussipysäkille ja ennen seitsemää oikeustalon edessä. Hyvissä ajoin siis, sillä itse tilaisuus alkoi 7.30. Pian paikalle saapuivat myös tarvitsemamme todistajat eli Oxxin isä ja sisko. Emme suinkaan olleet ainoita, vaan pöytien ääreen oli kerääntynyt kymmenisen muutakin paria todistajineen.
Veimme henkilöllisyystodistuksemme toimistohuoneeseen, josta saimme nipun papereita, jotka olimme toimittaneet aiemmin, sekä todistuksen, jonka pian allekirjoittaisimme kahtena kappaleena. (Oxx sai noottia, ettei hänellä ollut kravattia eikä puvuntakkia, mutta sai onneksi isältään lainaan. Itselläni piti olla olkapäät peitettynä.)
Eturivin pöytien ääreen mahtui kerrallaan 3 paria ja pian meidät kutsuttiinkin sinne. Vihkijä kysyi ymmärrämmekö laillisen avioliiton merkityksen. Tämän jälkeen Oxx vannoi valansa toistaen sanat vihkijän perässä oikea käsi kohotettuna. Sormeeni pujotettiin sormus. Sitten oli minun vuoroni toistaa sama vala ja pujotella sormus. “Julistan teidät mieheksi ja vaimoksi. Voitte suudella morsianta.” Vihkijä allekirjoitti todistuksemme ja palasimme takariviin.
Tilaisuus ei ollut vielä ohitse, sillä pian meidät pyydettiin uudestaan eturiviin ja tällä kertaa oli meidän ja todistajiemme vuoro allekirjoittaa todistukset. Meiltä otettiin myös sormenjäljet. “Congratulations Mr. and Mrs. Makaza.” Toinen todistus tuli meille, toinen menisi rekisteröitäväksi.
Kuvia otettiin, mutta emme ole vielä saaneet niitä. Oxx ehti kuitenkin napata omalla kameralla kuvan minusta ja siskostaan sekä isästään.
Olen nyt appiukolleni anoppi, sillä hänen vaimonsa on kuollut, ja poikansa vaimona olen perheen äiti. Sekavaa? Tilanne toki muuttuisi, jos hän menee vielä naimisiin. (Kuulemma ei ole aikomuksia.) Minulla on oikeus ja velvollisuus puuttua ongelmatilanteisiin perheessä ja siskojen on kuunneltava minua. Olen valmis ottamaan tämän vastuun.
No comments:
Post a Comment