Zvigure ja hautajaiset

Tapaninpäivänä perheen luona ollessamme minut yllättäen haettiin ulos kameralla varustettuna. Zvigure tanssivat ja kerjäsivät rahaa. Mukana oli rummut ja pilli, tanssi oli nopeatahtista. Vähänpä osasin arvata, että pian tulisin näkemään zvigure tositoimissaan. (Huom. Zvigure on monikkomuoto, yksikkö on chigure.)

Hautajaiset

Uudenvuodenyönä yksi mieheni isistä (eli suomalaisittain setä) myrkytettiin laittamalla olueen myrkkyä. Hautajaiset alkavat täällä samantien ja niinpä mekin lähdimme uudenvuodenpäivänä ajamaan kohti Mvurwia mukanamme tämän sedän poika Arthur sekä miehen sisko Shamiso. Matkaan meni noin pari tuntia ja oli jo pimeää, kun saavuimme perille. Pihalla rummutettiin ja tanssittiin, laulu raikui.Valmistauduttiin hautajaisiin.

Minulle ja Shamisolle, sekä Arthurin vaimolle ja tyttärelle Panashelle tehtiin kaislamatosta ja peitosta siskonpeti. Ulkona tanssi ja rummutus jatkui, mutta minä sain kaikesta huolimatta hyvin unta. Edellisenä päivänä, uudenvuodenaattona, minulla oli ollut kuumetta ja äänikin pois.

Aamu valkeni usvaisena.

(Nukuimme tuossa mökissä, jonka edessä naiset ovat. Pyöreä maja on keittiö ja kaislaseinäinen koppi vessa/kylpyhuone.)

Kello puoli kuusi naiset jo valmistelivat hautajaismenoja. Minulla yhtenä miniöistä oli iso rooli näissä menoissa. Ennenkuin olin ehtinyt kunnolla edes saada unihiekkoja pois silmistäni minut kutsuttiin tuon pyöreän majan luo ja annettiin käteen huivi ja pieni märkä pyyhe. Huivi päähän ja pyyhkeestä taiteltiin päähän kantamista helpottava ympyrä. Sitten pääni päälle nostettiin kuumaa vettä sisältävä saviastia, jonka päällä oli lautanen. Kaksi muutakin miniää sai samanlaiset kantamukset. Tällä vedellä pestäisiin vainaja. Kannoimme veden keittiön luota kuvassa selkäni takana olevalle samanlaiselle keittiölle. Saviastiat laskettiin maahan ja polvistuimme niiden eteen kumartuen maata kohti. Ympäriltä kuului rummutusta ja laulua. Muutama dollarin seteli tippui eteemme, saimme nousta. Niiattuamme ja taputettuamme kolmesti poistuimme paikalta ja valmistelut jatkuivat muiden osalta.

Shamison kanssa pyörimme ja juttelimme ihmisten kanssa. Lapsia ja aikuisia oli kertynyt paikalle rumpujen ja laulun kutsumana. Ollessamme syömässä lounasta Shamiso sanoi minulle, että katso, zvigure ovat tulossa!

(Shamiso sateenvarjon kanssa ja utelias lapsilauma. Taustalla tanssipaikka, sekä pyöreä keittiömaja, johon kannoimme aiemmin veden.)

(Zvigure saapuvat perässään lapsilauma.)

Zvigure tanssivat yksitellen tai pareittain rumpujen ja pillin tahdissa paikalla, jossa ihmiset olivat tanssineet koko tämän ajan yötä myöten.Tanssimalla he ohjasivat vainajan hengen kohti henkimaailmaa, ettei tämä jäisi eksyneenä pyörimään elävien maailmaan.

Pian meille ilmoitettiin, että hauta on valmis ja voisimme siirtyä hautausmaalle. Ruumisarkku tuotiin puoliksi avonaisena ulos keittiömökistä ja 2 miniää asettuivat maahan makaamaan kummallekin puolelle arkkua. Lähiomaiset kävelivät jonossa arkun ohitse jättäen hyvästit, mieheni mukaanlukien. Tämän jälkeen arkku suljettiin ja siirrettiin meidän autoomme, joka toimi ruumisautona. Minä ja kaksi muuta miniää saimme taas samat vesiastiat päämme päälle ja lähdimme johtamaan kulkuetta. Ensimmäisessä risteykseksessä pysähdyimme, astiat autettiin pois päämme päältä ja ne asetettiin eteemme. Kumarruimme maahan, rummutettiin ja chigure tanssi. Tällä varmistettiin edelleen samaa asiaa, eli että vainajan henki osaisi seurata meitä. Taas eteemme tipahti muutama seteli, nousimme ja niiasimme ja taputimme kolmesti. Astiat autettiin takaisin päämme päälle ja jatkoimme matkaa. Toistimme tämän saman jokaisessa risteyksessä, sekä muutaman kerran matkan varrella.

(Minä oikealla valkoisessa takissa. Hameena toimivaa kangasta kutsutaan sambiaksi.)

(Minulla on tyhjä astia, vesi kannettiin pienessä kanisterissa. Ehkä parempi niin, matka oli aika pitkä ja niskani ei ole kehittynyt minkään kantamiseen pään päällä. Plus kuvasta näkee astiani olevan ihan vinossakin. Halusin silti kantaa sen pään päällä, vaikka ei kuulemma olisi tarvinut. Halusin noudattaa tapoja kunnolla.)

Hautausmaalle saavuttuamme toistimme samat rituaalit ja jäimme odottamaan hautaamisen alkamista. Arkku kannettiin autosta haudan vieressä olevalle hiekkakasalle.

Vainajan ystävä sekä yksi chigure hyppäsivät hautaan ottamaan arkun vastaan.

Arkun ollessa haudan pohjalla alkoivat mies ja chigure latoa päälle puunpätkiä. Näiden päälle tuli arkun kannossa apuna ollut kehikko, joka purettiin pieniin osiin, sekä arkun alla ollut kaislamatto ja päällä ollut peitto. Heidän kasatessaan hautaa ihmiset pitivät puheita. Näiden jälkeen mies ja chigure hyppäsivät pois haudasta. Me lähiomaiset heitimme pienen kourallisen hiekkaa hautaan. Tämän jälkeen alkoi varsinainen haudan peittäminen. Rummut soivat taas ja zvigure tanssivat. Paikalle tuli myös yksi aiemmin nähty puujalkojen kanssa.

Haudan ollessa valmis, me miniät kannoimme vainajan pesuveden haudalle, polvistuimme ja kumarruimme maahan viiameisen kerran. Niiaus ja taputus kolmesti ja me olimme hoitaneet oman osuutemme tästä. Hautaamiseen osallistuneet miehet pesivät kätensä kantamallamme vedellä ja loput heitettiin haudan päälle. Me saimme ”häädön” oksan kanssa.

Tämän jälkeen muut jäivät vielä paikan päälle tanssimaan rumpujen tahtiin, me miniät kiiruhdimme takaisin valmistelemaan ruokaa. Jaloistani meinasi loppua totaalisesti voimat, olihan minulla vielä flunssa päällä, vaikka en sitä tuossa tohinassa huomannut. Kylään päästyämme nappasimme rummun ja lukitsimme itsemme sinne keittiöön, jossa vainaja oli pesty. Tanssimme ja nauroimme odottaessamme muita, itse sain valtavat ablodit omasta osuudestani, eivät kai ole tottuneet valkoisten tanssivan afrikkalaisittain. Mutta niin, lukittauduimme sinne saadaksemme viimeiset dollarit palkaksi työstämme. Kun oven alta oli tipahtanu tarpeeksi dollarin seteleitä (taisi olla 4), aukaisimme oven ja meidät jahdattiin ulkokeittiöön ruokahommiin. Itse olin tässä vaiheessa vähän kädetön, mutta autoin lopulta ihmisiä pesemään kätensä ja kannoin lautasia. Ruokana oli sadzaa eli paksua maissipuuroa ja kasviksia. Tykkään kyllä tuosta yhdistelmästä plus ruoka ja lepo tulivat tarpeeseen. Ihmisten syötyä hautajaiset olivat ohitse ja lähistöllä asuvat alkoivat palailla koteihinsa.Sitä ennen me miniät kuitenkin jaoimme palkkamme, minä sain 4 dollaria työstäni. Me päätimme jäädä vielä toiseksi yöksi, Makazan perhe piti kokousta. Itse en osallistunut, ei minulta edes sitä odotettu, enkä olisi varmaan ihan hirveästi shonasta ymmärtänytkään. Jotain erimielisyyksiä siellä kuitenkin puitiin. Itse painuin lepäämään illan hämärtyessä, toivoin saavani hieman unta, mutta eipä se oikein onnistunut siinä kaislamatolla. Vasta Shamison tuotua iltaruoan yhdeksän maissa tuli uni, mutta oli kovin katkonaista. Peiton alla tuli kuuma ja ilman tuli kylmä.

Nousinkin aamulla heti ensimmäisen valon kajastaessa jostain katonrajan kolosta. Siirryin istumaan ulkoterassille ja katselin aamutouhuja. Tiskausta ja siivousta. Sade alkoi, eikä se sitten loppunutkaan kahteen päivään! Siitä myöhemmin lisää.

Eräs kylässä asuva nainen oli nähnyt enneuni, että ajaisimme kolarin kotimatkalla. Niinpä meille järjestettiin suojelua matkan ajaksi. Kasvoillemme pirskotettiin jotain nestettä, otsaan piirrettiin risti, ja suuhunkin tungettiin jotain hunaja-salainenyritti-sekoitusta. Jokainen meistä sai kolme kiveä mukaansa, joista ensimmäisen tiputimme lähtöpaikalle, toisen eräässä risteyksessä ja viimeisen kotona. Oxx sai vielä jonkun puusta veistetyn taikakalun auton suojaksi ja sen hän heitti olkansa yli kohti auringonlaskua päästyämme kotiin. Matka meni siis hyvin kaikesta rankkasateesta huolimatta. Nämä asiat kulkevat täällä käsikädessä, kristinusko ja perinteiset uskomukset. Itsekään en yhtään ihmetellyt näitä toimenpiteitä, olen niihin jo tottunut.