Vapaaehtoisuutta lokakuussa 2014

Istun entisen ja nykyisen vapaaehtoistyopaikan toimistolla. Kokeilen, jos internet toimisi kunnolla. Hidasta.
Olen taas aloitellut vapaaehtoistyotani, jota tanne alunperin tulinkin tekemaan. Keskityn taas ymparistohommiin ja metsaosaston bisneksiin. Kivaa. Olen kaynyt Environment Africassa hoitamassa asioita, meilla on tulossa iso Clean Up 11.10 ja kavin rekisteroimassa sen. Saamme sielta myos tarvikkeita, kuten hanskoja, hengityssuojaimia ja jatesakkeja. Environment Africalla on aina mukava kayda, tontti on kaunis, siella on kanoja, apinoita, taimitarhoja, kierratyspiste jne.
Clean Upissa siivoamme metsalle johtavan tienpatkan, jonne ihmiset laittomasti dumppaavat jatteensa. Homma on iso, mutta meilla on paljon aktiivisia vapaaehtoisia auttamassa.

Muuten elama soljuu samaan tahtiin. Kesa on taalla, mutta sateita ei olla muutamaa pisaraa lukuunottamatta viela saatu, joten polya riittaa ja taivas ei ole kirkkaan sininen vaan polyn haalistama. Paivat ovat aika kuumia ja koska joudun matkustamaan tyopaikalleni yli kaksi tuntia tiukkaan pakatussa kombibussissa, Freezeit-mehujaat auttavat. Ne eivat ole tikussa vaan pussissa, joten imeskelen sita matkan ajan sotkematta itseani tai muita. Pelkka vesi ei aina riita.
Kasvimaa kukoistaa, kun muistan kastella sen joka ilta. Herneet kukkivat, pinaatit rehottavat ja kurkut ja tomaatit kirivat kovasti kasvussa kiinni. Sateiden alkaminen helpottaisi siinakin. Varsinkin, kun paivat kuluvat nykyaan vapaaehtoistyossa. Pihan lakaisukin meinaa jaada, kun on jo hamaraa, kun paasen kotiin.
Kombeissa istuessa on aikaa miettia. Katselen maisemia, mietin, kuinka paljon nautin taalla asumisesta. Kaunista, tuttua ja vierasta. Vuodenaikojen mukaan eri puut ja kukat kukkivat, aina on varia. Kuivalla kaudella oljenvarista, josta varikkaat kukat erottuvat hyvin. Sadekaudella vihreys rauhoittaa. Elaminen sinallaan ei aina ole helppoa, rahasta on jatkuvaa taistelua, mutta ymparisto ja ihmiset auttavat pitamaan positiivisen asenteen.